Kaksi kaunista

Aloitetaan siitä, mihin ihastuin ensin, eli kynsilakasta. Jälleen. Mutta kun ne vain ovat niin kivaa arjen pientä piristystä ja hauskaa värileikkiä. Helppoa ja halpaa hupia. Kynsilakoissa sävyt mintunvihreästä turkoosiin ovat ihastuttaneet kovasti jo ainakin parin vuoden ajan. Omistankin hälyttävän monta juuri niillä sävyaalloilla seilaavaa kynsilakkaa, mutta kaikki kuitenkin sopivasti vähän eri vivahtein. Haalean mintunvihreä, tai ututurkoosi kuten joskus tapaan kutsua, on älyttömän nätti väri ja kaiken lisäksi se sopii kivasti yhteen niin monen asun kanssa. Kun on hailakan mintut kynnet, suurin osa väreistä käy ainakin riittävän hyvin yksiin. Sävy ei riitele minkään kanssa eikä hyppää silmille, mutta pehmentää tarvittessa tai tuo ripauksen leikkisyyttä niin halutessa.

Uusin mintunvihreä ihastukseni on blogin kautta saatu Pronails Early Adopter (338), joka on yksinkertaisesti täydellinen sävy! Lakkapullo ei ole yhtä karkki kuin väri, mutta sisältö on kultaa. Lakka on vahvapigmenttistä, kaksi kerrosta riittää kuten näissä kuvan kynsissä, kuivuu ripeästi ja pysyy hämmästyttävän hyvin ilman päällyslakkaakin. Maalasin kynnet viime sunnuntaina ja ajatuksissa oli tänään vaihtaa kynsien väriä, mutta kun ovat vielä niin hyvässä kunnossa niin en taidakaan raaskia.

pronails early adopter 6pronails early adopter 7

Sitten se toinen, huomasitteko? Kyllä, sormus. Muistatteko milloin olisitte viimeksi nähneet blogissani sormuksen? Niinpä, kiteytettynä voisi sanoa, etten koskaan käytä sormuksia, joten tämä on todella uutta. Ei sillä, ettenkö tahtoisi, mutta kun en vain osaa. Tämän kohdalla halusin saada aikaan muutoksen ja oppia kaikkien niiden epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Sormus on muodoltaan hauska, vähän erilainen mutta moneen sopiva. Niin, ja se on väriltään ruusukultainen, tietty! Itse asiassa tähän COSin sormukseen törmäsin jo Köpiksessä, mutta sitä aikani pyöriteltyä jätin liikkeeseen. Kotiuduttua tulin katumapäälle ja oli pakko käydä kurkkimassa josko niitä olisi myös Helsingin myymälässä ja kyllä vain, niinpä korjasin virheen ja kiikutin rinkulan kassalle.

En tiedä johtuuko se ahtaanpaikankammostani vai mistä, mutta ajatus juuri ja juuri mahtuvasta metallirinkulasta ahdistaa. Pelkään hulluna sormuksen jämähtämistä ja sellaisen pienikin liimautuminen kiinni sormeen saa aikaan melkein primitiivisen hetkellisen paniikin tunteen, jossa tulee pakonomainen tarve repiä sormus voimalla irti mahdollisimman nopeasti, vaikka se siinä tilanteessa ei olisikaan se kivuttomin ratkaisu. Niinpä käyttäisin mieluummin löysää rinkulaa, mutta eihän se sitten kuitenkaan istu kauniisti, saattaapa vielä tipahtaa pois ja hukkua. Sormus siis todella vaatii vähän totuttelua. Huomaan varmistelevani tämän kanssa, että liikkuuhan se tarpeeksi ja vekslaan sitä sormesta toiseen kunnes jossain vaiheessa päivää sujautan sivutaskuun. Mutta en vielä luovuta, ehkä pikkuhiljaa totun.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook

Pinkit korkkarit

Niin kesä! Tänään uskaltauduin ulos ihan vaan keveässä kesähameessa ja bleiserissä, eikä ollut yhtään kylmä. Luulin olevani rohkea, mutta kun pysäkillä rouva odotti ratikkaa varvassandaaleissa, shortseissa ja t-paidassa, tunsin itseni melkein ylipukeutuneeksi. Poikkesin tänä aamuna ruokatapahtumassa Palacessa ja kävelin paikalle rauhallisen keskustan läpi nauttien suuresti arkiaamupäivän tunnelmasta. Tuuli tuntui lempeältä, valon määrä häikäisi ja ydinkeskusta oli ihanan rauhallinen. En malta odottaa kesäisiä toripäiviä ja munkkikahveja kauppatorilla – tällä menolla ne on edessä jo hyvin pian!

Ennen kuin hyppään taas ratikkaan ja suuntaan takaisin takaisin keskustaan, kurkataan viime sunnuntain asua pääsiäispäivälliseltä. Sää oli silloinkin mieletön, mutta enhän minä kesäkeleihin ollut vielä osannut varautua, niinpä päällä paksu neule ja musta hame. Piristeenä kuitenkin pinkit korkkarit, joita olen palanut halusta päästä käyttämään siitä asti kun ne joskus pari kuukautta sitten ostin.

pinkit korkokengat 03pinkit korkkaritpinkit korkokengat 04pinkit korkkarit 1Neule: Selected / Hame: Zara / Laukku: Ted Baker / Vyö: Nini’s / Kengät: Carvela

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook

Mitä ajattelin tänään

Istuin tänään pitkään kotisohvalla aamujumpan jälkeen päiväkahvia hörppien (ei, en vieläkään ole sinut meidän kahvikoneen kanssa, mutta onneksi kaupasta löytyi ihan toimivaa pikapahvia pahimmat kahvihimot taltuttamaan) ja jäin miettimään edelliseen postaukseen tullutta kysymystä siitä, joko uusi arki kyllästyttää? Jollain kierolla tapaa toivoisin suunnattomasti, että tuntisin tylsistymistä, kyllästyminen kun on mielestäni otollinen pohja muutokselle ja uusille ideoille. Kiireettömässä pysähtyneessä tilassa mieli pääsee luikertelemaan uusille alueille ja monesti sellaisista hetkistä kumpuaa jotain uutta.

Valitettavasti kuitenkaan siellä ei olla vielä ja aika kiitää edelleen hillitöntä vauhtia eteenpäin. Joudun ravistelemaan itseäni, että kolme kuukautta uutta arkea on kohta todella jo täynnä. Siitä huolimatta nautin suunnattomasti ja olen todella onnellinen. Päätös ei ole kaduttanut hetkeäkään vaan ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuntuu, että on tilaa hengittää ja aikaa ajatella. Se tuntuu älyttömän hyvältä. Tietenkin mielessä kolkuttaa, että tämä on vain vaihe ja pää työstää jo tulevaa syksyä. Se on väistämätöntä, eihän tässä ole tarkoituskaan ollut jäädä ihan vain kotiin hengaamaan vaan saada asioita sysättyä oikeaan suuntaan, tehdä hyvältä tuntuvia juttuja ja kuunnella itseä. Toisin sanoen, ottaa pieni aikalisä, levätä hetki ja palata kuvioihin uudella voimalla.

Tietenkin kaikessa on kääntöpuolensa, tänä aikana raha-asioihin on joutunut tavallista enemmän paneutumaan, sillä kyllähän sen (toivottavasti) jokainen aikuinen tietää, että jollain ne laskut on maksettava. Onneksi olen onnistunut pitämään kukkaron kurissa eikä suuria rahareikiä ole, reissutkin on tarkoitus vetää varsin kohtuullisella budjetilla. En voi kieltää, että tilanne olisi tyystin toinen jos ei olisi kahden aikuisen arkea ja blogia tasaamassa taloutta, mutta niin onnekkaassa (?) tilanteessa en ole, ettei rahaa tarvitsisi ajatella tai sitä ei haluaisi ajatella. Omalla tavallaan tämä vaihe muistuttaa, että vähälläkin pärjää ja asoiden todellista tarvetta ja aitoja intressejä tulee pureskeltua entistä enemmän, mikä tekee aina hyvää. Rahan ja tietyn elintason ei pitäisi muodostua itsestäänselvyydeksi. Toiselta puolen taas tällainen kausi motivoi työarkeen ja tasaisiin tuloihin, sillä siinäkin on tietenkin puolensa.

hair bible sarkima

Jos viime vuosi meni kuin unessa, niin nyt on kuin olisin havahtunut hereille ja se, mistä nautin kaikkein eniten on vahva läsnäolemisen tunne. Teen pieniä asioita ja nautin niistä valtavasti. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta hetkittäin tuntuu niin hyvältä, että hengitystä salpaa. Arki on rennompaa ja aktiivisempaa. Hartiakipu on hellittänyt ja mielen kireys lipunut pois. Harvassa kuitenkin ovat ne päivät, että olisin jäänyt neljän seinän sisälle. Tekemistä siis riittää, niinkin paljon, etten jopa näin vapaalla kaikkeen ehdi tai oikeastaan edes halua ehtiä, sillä haluan antaa itselle tilaa nauttia tästä ainutlaatuisesta kiireettömyyden tunteesta. Tulevien päivien kalenteri näyttää melkein naurettavan täydeltä, mutta jokaisen kohdan olen sinne itse kirjannut ja jokaisen tapaamisen sekä showroomvisiitin tahdon aivan ehdottomasti tehdä. Omaehtoisuus, mitä ylellisyyttä.

Kevään aikana arkirytmikin on löytänyt paikkansa ja unirytmi muotonsa. Herään päivittäin ysiltä (kolme tuntia myöhemmin kuin ennen, hui!) ja huomaan, että kehoni on oikein tyytyväinen yhdeksän tunnin yöuniin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olo on herättyä levännyt ja päivällä pirteä. Jaksan ja haluan tehdä, innostun ja suunnittelen. Palan halusta myös saada asioita eteenpäin ja olen muotoillut mielessäni ajatuksia tulevasta, tähän liittyen kirjoitinkin jo viime viikolla postauksen, mutta vielä vähän arkailen sen julkaisua. Mutta eiköhän sekin sieltä tule kun hetki on kypsä.

Tällaista täällä, nautin arki-illan rauhasta ja laskevan auringon viime säteiden puskemisesta ikkunoista sisään. Samalla fiilistelen ja jännään ensi viikon kolmekymppisiä ja suunnittelen matkaa. Olo on hyvä. Onni on pienissä asioissa ja arjen kauneudessa.

Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook