Huopahattu ja karvakaulus

Nyt on kyllä ihan maanantaifiilis, koomainen ja väsynyt. Olen istunut päivän luentosalissa ja kotiin päästyäni meinasin torkahtaa, ei kyllä ole ikävä opiskeluaikoja ja sitä jatkuvaa uuden tiedon virtaa visuaalisesti tylsissä huoneissa. Mutta onneksi tänään oli niin tärkeää infoa, etten nuokahtanut paikan päällä, vasta kotona. Tätäkin kirjoittaessani haukottelen solkenaan, joten ehkä siksi onkin ajatusten sijaan hyvä sauma asukuville. Tämän asun olin alun alkaen ajatellut lähettää LUMIstyle-kisaan, mutta koska kuvat itsessään eivät ole kauniit ja väritkin vähän pielessä päädyin vaihtoehtoon B. Ei sillä, asu oli mielestäni varsin kiva, mutta jostain syystä laukku ja hame näyttävät liilahtavammilta kuin oikeasti ovat.

lumistyle 1lumistyle 4

Tuohon LUMIn laukkuun olen muuten kovasti tykästynyt. Se nököttää pukeutumisnurkkauksessani ja tekisi mieli napata se matkaan ihan joka päivä (täydellinen väripari esimerkiksi tummansiniselle tai burgundille), mutta koska kyseessä on lainalaukku, en uskalla – olen varma, että saisin juuri sinä päivänä päälle loskaloiskeet tai tai kaataisin take away-kahvit vaatteille. Niinpä tyydyn ihailemaan laukkua kotona!

lumistyle 2 lumistyle 3Neule: Uniqlo / Midihame: H&M / Kengät: Diavolina / Laukku: LUMI, lainassa / Lierihattu: H&M / Turkiskaulus: Stockhlm

Ps. LUMIn stailauskisa on edelleen käynnissä ja vielä ehtii oikein mainiosti käydä äänestämässä suosikkiaan, mikäli haluat ilostuttaa minua äänelläsi, voit tehdä sen täällä. Kiitos! ♥

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook

Parempia unia!

Bella-blogit, kaupallinen kampanja

En ole koskaan tainnut pahemmin kirjoitella nukkumisesta. Kerran kyllä yritin, tarkalleen ottaen puolitoista vuotta sitten kirjoitin pitkähkön postauksen aiheesta, mutta en sitä koskaan tullut julkaisseeksi, niinpä se edelleen kummittelee jossain luonnosjonon hännillä (kyllä, luonnoskansiossani on jopa vielä vanhempia raakileita). En oikeastaan tiedä miksi uniteemaa on muuten tullut sivuttua niin vähän vaikka se on äärimmäisen iso osa arkea. Itselle se on myös aihe, johon on elämän aikana kehkeytynyt voimakas viha-rakkaussuhde.

Rakastan hyviä yöunia ja koen tarvitsevani unta paljon, nykyään arki on myös mahdollistanut luontaisemmalta tuntuvan unirytmin (eli pidempään nukumisen) ja se on tehnyt ihan mielettömän hyvää! No mistä sitten se negatiivinen? Puhtaasti siitä, että olen elämäni aikana kärsinyt todella pitkistäkin painajais- ja unettomuusjaksoista, jotka ovat pitkään jatkuneina saaneet aikaan suoranaista pelkoa ja jännitystä nukkumaanmenoa kohtaan. Oikeastaan olen suuremman osan elämästäni nukkunut huonosti kuin hyvin.

Nykyään painajaisteni määrä on romahtanut, mutta silti nukkumaanmenoa kohtaan on jäänyt pieni ikävä jännitys, josta ei meinaa päästä irti. Tänä päivänä suurin ongelmani unen suhteen on se, ettei se ole tasalaatuista, eli hyvää asentoa on vaikea löytää ja nukahtaminen saattaa kestää tosi kauan. Myös ajatukset puskevat herkästi pintaan ja kaikkihan me tiedämme, kuinka ne saavuttavat yöllä pimeässä ihan kohtuuttomat mittasuhteet. Niihin tilanteisiin sain onneksi terapiasta vinkkejä, jotka ovat auttaneet mielettömästi, mutta silti monesti unenpäästä kiinnisaaminen on se suurin haaste.

unikulma 13unikulma 5

Siitä olen syyttänyt paljon sänkyämme, joka on epämukavin sänky, mitä kotonani on ikinä ollut. Syy, miksi se on edelleen meillä, on se, että mies rakastaa sitä. Kun muutimme yhteen heivasimme minun sänkyni pois ja jäljelle jäi miehen vasta hankittu ja huomattavasti laadukkaampi parivuode, jonka kanssa en vain ole tullut sinuiksi. Olen valittanut sängyn kovuutta alusta asti ja surkutellut, ettei sinne kömpiminen tunnu hyvältä ja myös alaselkäni on alkanut oireilemaan. Kovuutta lievittämään laitoimme päälle toisen petarin, mutta se on lähinnä säälittävä yritys tehdä sängystä siedettävämpi. Samaan aikaan mies ei ymmärrä yhtään mistä puhun sänkyä kritisoidessani vaan on täysin sitä mieltä, että kova sänky on paras selälle, piste. Olen vängännyt vastaan, mutta toinen on ilmeisesti jossain vaiheessa elämäänsä kohdannut niin vakuuttavan myyntipuheen kovemman nukkuma-alustan puolesta, ettei osaa ottaa kritiikkiäni todesta. :)

En voinutkaan olla hyppimättä riemusta kun yhteistyön myötä pääsin unioppiin Unikulman Erottajan liikkeeseen ja sain matkaani myös tyynyn sekä peiton. Ehkä kaikkein eniten kuitenkin odotin UniKlab-laitetta, joka mittaa kehon patjaan kohdistamaa painetta. Laite ei suinkaan ole vain bloggaajien etuoikeus vaan siinä käytetään kaikki Unikulman asiakkaat, kuten vaikkapa sitä oikeaa tyynyä etsivät, ja suosittelen lämpimästi! Ruudulle ilmestynyt 3D-kuva kropasta ja siihen kohdistuvista pintapaineista, yhdistettynä fysioterapian sekä ergonomian ammattilaisen antamiin vinkkeihin, sai aikaan kunnon herättelyä unitottumuksien suhteen. Myönnettävä on, että saatoin myös ihan vähän hykerrellä päästessäni kertomaan miehelle UniKlabin tuloksia, jotka todistivat, ettei kova sänky todellakaan ole minulle hyvä vaihtoehto. Ei sillä, etteikö kova sänky toimisi joillekin, kuten vaikkapa juuri hänelle, mutta minulle ammatilainen ei sitä suosittelisi.

unikulma 2unikulma 14

Unikulman kantava ajatus on yksilöllisyys, kehot ja tarpeet ovat erilaisia, mutta hyvä ja laadukas uni yhtä tärkeää kaikille. Niinpä oleellista onkin löytää sellainen kokonaisuus, joka tukee omaa ergonomista nukkumista ja myös rentouttaa kehoa, mikä taas takaa parempia unia. Jatkuva liike ja huonot asennot vetävät lähemmäs valvetilaa tai jopa herättävät, niinpä ideaalitilanne olisi löytää jo nukahtaessa asento, josta ei ole tarvetta liikkua. Nukahdettua nimittäin keho alkaa automaattisesti hakemaan parempaa asentoa huolimatta siitä, olisiko se sille pitkällä tähtäimellä hyväksi.

Minulla on käynyt juuri näin alaselkäni kanssa. Koska vyötäröni on selvästi lantiota kapeampi (tyypillinen haaste siis monille naisille), se ei saa kovalla patjalla tarpeeksi tukea koska sänky ei jousta tarpeeksi lantion alla. Se tarkoittaa sitä, että keskivartaloon kohdistuu jännitys, jota kehoni yrittää nukahdettua lievittää nytkäyttämällä lantioluuta hieman taaksepäin ja työntämällä päällijalan yli eteen. Näin alaselkään saadaankin aikaan varsin mukava kierre, mikä sitten yö toisensa jälkeen toistuessaan aiheuttaa juuri sitä ikävää alaselkäkipua.

unikulma 11 unikulma 10

Toinen ikävä puoli kyseisessä asennossa on se, että taittaessani viistosti eteenpäin myös kasvoni painuvat kohti tyynyä ja osittainen vatsallaan nukkuminen kerää nestettä silmien alle sekä tekee olon herätessä herkästi pöhnäiseksi. Lisämiinus on se, että tässä asennossa vasempaan puoleen kasvoja kohdistuu tavallista enemmän painetta. Hauska sattuma olikin kun pari viikkoa sitten valittelin Mufen meikkiopastuksessa, että vasemman puolen kulmakarvojeni korkeimmasta kohdasta on kadonnut karvoja ja se ei ole enää yhtä symmetrinen oikean kanssa kanssa kuin ennen. Meikkaaja vastasi siihen hymyillen, että taidat nukkua vasemmalla kyljellä. No niinpä tietenkin! Eli sen lisäksi, että mönkään mennyt asento pitää hereillä, kiduttaa alaselkääni ja saa silmänaluseni turpoamaan, se myös kuluttaa kulmakarvojani. Että niin, siinä ihan tarpeeksi syytä alkaa harkita uuden sängyn ostoa ihan vakavasti! Onneksi nykyään saa sänkyjä, jossa molemmille puoliskoille on oma henkilökohtaisten tarpeiden mukainen patja.

unikulma 15unikulma 1

Unen haasteita auttamaan sain Unikulmalta matkaan kropalleni parhaiten sopivan tyynyn, jonka tarkoitus on tukea niin paljon, ettei tarvetta kiertoon tai käden ujuttamiseen tyynyn alle ole (ehdoton ei, kuulemma!). Päädyimmekin Hybrid 2 -tyynyyn, jossa on erillisiä osiota, alempi vaaleansininen palanen tukee niskaa ja loppu taas päätä. Hartiani ovat leveähköt, joten tyynyltä vaadittiin myös korkeutta, mitä pystyn helposti itse lisäämään tyynyn mukana tulleen täyttöpussin ansiosta. Peittoa valitessa asiantuntija kysyi ensimmäisenä palelenko helposti. Nyökyttelin ja jatkoin, että rakastan myös laadukkaita hotellisänkyjä ja tiettyä ylellistä fiilistä, haaveideni sänky onkin pehmeä pesä, jonne tekee mieli paeta ympäröivää maailmaa. Kuullessaan kuvailuni sain käsiini paksuimman Steadybody -peiton, joka tasaa kehon lämpöä ja tuntuu aivan ihanan ylelliseltä!

Otin tietty molemmat, sekä uuden peiton että tyynyn, heti viime perjantaina käyttöön ja tekisi hirveästi mieli jakaa jo ensifiiliksiä! Enpä sitä kuitenkaan vielä tee, vaan alan (tai aloin jo) pitämään pientä unipäiväkirjaa ja palaan kokemuksiin kunhan olen saanut hetken testijakson läpi käytyä!

Alin kuva: Kaisu Jouppi Photography.

  Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook

Sokerointi

Mitä tulee karvanpoistoon, olen vuosien varrella kokeillut vaikka mitä lämminvahasta epilointiin ja höyläyksestä kylmävahaan, mutta tasaisen varmasti suosiotaan Suomessakin kasvattanut sokerointi on puuttunut kokonaan listaltani. Olinkin innoissani kun uusi ihana tuttavuuteni ja tuore kauneusalan yrittäjä Sara kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan kokeilemaan sokerointia*. No tietty!

Oli ihan tosi jännää mennä karvanpoistoon ulkopuoliselle, normaalisti se kun on sellainen rutiini, jonka on tottunut hoitamaan itsekseen kylppärin suojassa. Kiinnostunut olin myös siitä, miten sokerointi varsinaisesti eroaa vahauksesta, joka on ollut tähän asti lempparini karvanpoistossa. Niin, ja tietty miten kauneushoitolassa tehty karvanpoisto noin niin kuin ylipäätään eroaa kotona tehdystä?

sara h-7sokerointi 01-7

Jälkimmäiseen on todella helppo vastata, sillä eron huomasi jo ekan sokerointikerran jälkeen, vaikka Sara sanoikin, että täydelliseen lopputulokseen päästään yleensä vasta seuraavan käyntikerran jälkeen. Tasalaatuinen ja siisti sileä jälki vakuutti heti. Siis tokihan karvat lähtevät kotonakin mainiosti, mutta ainakin itsellä on tyypillistä, että vaikka kuvittelee olevansa tarkka, niin joku kohta tuntuu jäävän aina vähemmälle huomiolle ja sen huomaa sitten vasta myöhemmin luonnonvalossa. Ehkä kärsimättömyydelläni on myös osavaikutuksensa asiaan…

Toisaalta, onhan se selvää, että kun karvanpoiston hoitaa joku toinen on se järjestelmällisempää ja viimeistellympää – eri alueita päästään helpommin työstämään uudelleen ja eri kulmista. Myös ns.arjen ylellisyys puoli viehätti, ihastuin nimittäin suuresti helppouteen. Hoitolassa käynti on aina miellyttävä kokemus ja karvanpoisto ikään kuin päiväjärjestyksestä unohdettu kun sitä ei tarvitse itse tehdä. Käynti noin neljän viikon välein riittää mainiosti pitämään karvat poissa (toki karvankasvuvauhti on yksilöllistä) ja käsittelyjen toistuessa karva kasvaa takaisin entistä hennompana, jolloin sokerointi myös tehoaa lyhyempiin karvoihin kuin ihan aluksi.

sokerointi 8-6

Sattuuko sokerointi?

Ennakkoon mietin, että tuntuukohan sokerointi vahausta enemmän jo ihan sen takia, että sen tekee joku muu, mutta yllätyin siitä, kuinka kivutonta sokerointi oli. Kainaloita erityisesti jännitin taannoisen epilointitrauman takia, mutta itse asiassa kainalot menivät ihan tosi helposti. Herkimmät alueet olivat nilkat ja säären sisäpinta, mutta huomasin, että jo seuraavalla käyntikerralla olin tottunut tunteeseen ja kai myös osasin odottaa, mitä tuleman pitää, joten hädin tuskin kiinnitin huomiota siihen mitä puoliksi viltin alla makoillessani tapahtui. Toki kivunkokemus on yksilöllinen asia, mutta ammattilaisen ote on napakka ja nopea. Sokeroinnin pitäisi tuntua vähemmän myös siksi, että karvat poistetaan kasvusuunnan mukaisesti, ei siis vastakarvaan kuten vahauksessa.

Mitä erityistä sokeroinnissa on?

Sokerimassa on täysin orgaaninen luonnontuote ja sitä käytetään ihonlämpöisenä, eli palamisriskiä ei ole. Sokeri ei myöskään tartu elävään ihosolukkoon vaan hellävaraisesti kuorii kuivaa kuollutta pintaa sekä samalla tepsii vahaa lyhyempiin karvoihin. Sokerimassan käsittely on hauskannäköistä, enkä pysty ymmärtämään miten venyvän massapallon saa niin napakasti iholta irti ja yhdellä pallerolla työstettyä sekä sääret että kainalot.

Massa levitetään vastakarvaan, mikä takaa sen, että sokerimassa ulottuu syvemälle ja poistaa ihohuokosiin kertyneitä kuona-aineita ja vaatteista jääneitä epäpuhtauksia. Sara vinkkasikin, että sokerimassa saattaa värjäytyä käytettyjen vaatteiden mukaan, esimerkiksi paljon käytetyistä tiukoista farkuista voi jäädä ihohuokosiin väriä, jota ei silmällä huomaa, mutta sokerimassa poimii sen pala palalta matkaansa ja näkyy lopulta massan värjääntymisenä. Sokerointi siis myös puhdistaa ja saa ihon hehkumaan, lisäksi ehkäisee sisäänpäin kasvavia karvoja (jotka esimerkiksi itselle ovat ongelma epiloinnissa).

sokerointi 02sokerointi 4-7

Mitä pidin sokeroinnista?

No ehdottomasti pidin! Toisen sokerointikerran jälkeen lopputulos on ollut aivan ihana ja jo ensimmäisen kerran jälkeen ilahdutti vaivattomuus sekä siisti sekä huoliteltu fiilis. Sileään tunteeseen on helppo hullaantua ja olenkin miettinyt, että onkohan sokerointi tullut omaan arkeen jäädäkseen. Epäilin rutiinin kaatuvan kustannuksiin, mutta kun kävin vaklaamassa Saran sokerointihinnastoa totesin, että hinnat olivat reippaasti edullisemmat kuin osasin odottaa, eli ihan tosi kohtuulliset! Sokeroinnin ilmiselvä ilo on supersileät sääret (tai mitkä alueet sitten ikinä haluaakaan käydä sokeroimassa), mutta myös vaivattomuus sekä hetken rentoutuminen ja oma aika kauneushoitolan miellyttävässä tunnelmassa (kyllä, uskokaa pois, mielestäni se oli rentouttavaa)! Tokalla kerralla tiesi jo mitä odottaa, joten sokerimassan liikkeeseen iholla hädin tuskin kiinnitti huomiota, niinpä sitä sai vain keskittyä olemiseen ja leppoisaan jutusteluun. Luulen, että olen joutunut uudenlaiseen sokerikoukkuun!

Lisää sokeroinnista täältä Saran artikkelista ja sokerointihinnasto sekä yhteystiedot Sara H:n luokse Kolmannelle Linjalle löytyvät täältä.

*sokeroinnit saatu blogin kautta

 Seuraa blogiani Facebookissa, Instagramissa, Blogilistalla ja Bloglovin’ssa.

Pin it on PinterestShare on Facebook